SAPAn perinteisen heinäkuun kesäleirin kohokohta on leirin viimeisenä päivänä pelattava Ilpo-Cup. Siinä jaetaan tasaisesti viisi nuorinta ikäluokkaa neljään joukkueeseen pelaamaan, ja kolme vanhinta joukkuetta huoltavat, valmentavat ja tuomaroivat. Tuon hauskan turnauksen äärellä viime kesänä 02:n ja 96:n joukkueiden valmentajat Anselmi Henriksson ja Mikä Järvinen miettivät, että voisiko samankaltaista nuorempien ja vanhempien junnujen kanssakäymistä viedä eteenpäin, vaikkapa treeneihin. - Anselmin kanssa silloin tuumailtiin, että miksei kokeilla aluksi yhteisillä treeneillä. Ajattelimme, että se antaa pienemmille hauskaa kokemusta ja auttaa heitä myös kokemaan itseään tärkeäksi, kun kerran isommatkin tulevat heidän kanssaan treenaamaan, ysikutosten valmentaja Mika kertoo. Näin sitten sovittiin, että 02:sta tulee 96:n kummijoukkue.

Alkulämmöissä hypittiin korkealle

Tuumasta toimeen. Molemmat ikäluokat kokoontuivat elokuussa Kaisaniemen nappulakentälle yhteisiin treeneihin. Ennen treenien alkua joitakin nollakakkosia
tosin askarsi eräs asia.
- Koska me ollaan ysikutosia?
- Höhlä, me ollaan lopun ikäämme nollakakkosia.

Ensimmäiset kummitreenit alkoivat tietysti alkulämmöillä. Kolmessa rivissä, jokaisessa isoja ja pieniä, juostiin ja hypittiin edestakaisin kenttää, vanhempien junnujen opastuksella. Nollakakkosista huomasi selvästi näyttämisen halun isommille. Muutama yritti polleana hypätä korkeammalle kuin puoli metriä pitempi vierustoverinsa.

96-kapteeni Johanneksen johdolla tehtiin vielä kunnon venyttelyt, ennen kuin päästiin itse asiaan. Iso-pieni -parit asettuivat vastakkain muutaman metrin päähän toisistaan ja pallo alkoi liikkua pelaajalta toiselle. Mika selvitti ensin asiat junnuille.

- Otetaan neljä askelta sivuille edestakaisin ja palautetaan pallo! Osaavathan kaikki laskea neljään?
Muutama ysikutonenkin nosti varmuuden vuoksi kätensä. Pukkausrastia ennen
Mika kysyi pienemmiltä, tietävätkö he mitä pukkauksessa pitää muistaa.

- Pidetään silmät kiinni, eräs topakka pelaajan alku ”tiesi”. Mika joutui selvittämään, miten asian laita todellisuudessa on, ja kuuli muitakin hyviä ohjeita.
- Ainakin pitää hypätä ensin kunnolla!
Siihen ei ollut mitään lisättävää.

Juusolta lähtee vetotreeneissä

Treenit sujuivat hienosti syöttö- ja laukaisurasteilla, ja uusien venyttelyjen jälkeen pelattu loppupeli isojen ja pienten sekajoukkueilla päätti hienot harjoitukset. Nollakakkosten leirissä oli tyytyväisiä pikkupelaajia.
- Kivaa! hihkaisivat kaikki. Mieleenpainuvimmasta harjoitteesta oli eri mielipiteitä, mutta yksi oli yli muiden.
- Vetoharjoitukset olivat kivoimmat, sanoi kovalla vasurilla varustettu Joonaskin
Mutta oliko harjoituksista isompien kanssa sitten mitään hyötyä?
- Ei, huusi yllättäen moni nauraen, mutta kaikki halusivat kuitenkin lisää samanlaista.
- Kun oli kivaa!
Vanhemmille junnuille tapahtuma ei ehkä ollut yhtä opettavainen, mutta antoi silti jotakin.
- Luulen, että sain sen parini oppimaan paremmin pukkaamaan, ysikutosten Lauri muisteli treenejä.

Johannes sai välillä yllättäviä huoltotehtäviä

Anselmi oli nollakakkosten valmentajana junnujensa kanssa samaa mieltä tapahtuman jatkuvuudesta ja paljasti uusiakin suunnitelmia.
- Tällainen kummiajatushan oli minulle jo koulun kautta tuttu, viisi vuotta ala-asteen opettajanakin toiminut valmentaja kertoo.
- Joukkueiden kesken tämä on kuitenkin uusi kokemus. Pidämme näin aluksi kolme kertaa yhteisharjoitukset ja katsotaan sitten, miten jatketaan. Tarkoitus olisi
jatkossa, että 96:set vetävät kokonaan harjoitukset, jotka Mika ja minä olemme suunnitelleet. Ajattelimme myös mennä porukalla katsomaan toistemme pelejä, Anselmi paljasti tulevaa.
Aika siis näyttää, miten homma lähtee toimimaan, mutta Kaisaniemen nappulakentällä alku näytti lupaavalta.

Joukkueet yhteiskuvassa treenien jälkeen

HJK Kannelmäki96:n järjestämä vapputurnaus Töölön Pallokentällä oli menestys SAPAlle. Historiansa toiseen loppuotteluun selviytyneet ysikutoset ottivat tällä kertaa voiton finaalivastustajastaan. Viime kesän Klaukkalan turnauksessa hävityn finaalin pettymys korvattiin nyt hienolla voitolla. HJK:n vapputurnauksen haastesarjan finaali ei jättänyt sijaa jossitteluille. Vastaan asettunut SUMU ei jaksanut pistää kampoihin kuin vajaan puoliajan, kun laajaa pelaajamateriaaliaan kierrättänyt SAPA kulki lopulta selvään 3-0 voittoon.

Huhtikuussa alkanut piirisarja kahdella murskavoitolla antoi jo viitteitä tulevasta. Noiden pelien perusteella olisi kilpasarja ollut ehkä sopivampi sarja talven ja kevään aikana kehittyneelle SAPA96:lle. Joukkue on kuitenkin nöyränä liikkeellä, eikä kuihin ole vielä syytä kurkotella. Haastesarjoissakin on ja tulee olemaan kovia jengejä ja paljon tiukkoja vääntöjä, kuten tässäkin turnauksessa huomattiin.

Lauantai 1.5.

TuPS Green–SAPA 0-5

Paluu Bolliksen tekonurmelle kahden hiekkakenttäpelin jälkeen oli pojille jo nautinto sinänsä. SAPAn peli pyöri mallikkaasti, joskin aluksi tehottomasti, keskialueella. Vähitellen syötöt löysivät myös liikkeeseen päässeet laitalinkit, ja tilanteita vastustajan maalille alkoi syntyä. Myös pystysyötöt puhkoivat lopulta tuusulalaisten puolustuksen keskustaa Topin hattutempun muodossa, ja avausvoitto oransseissa ”lyhythihaisissa numeroiduissa liiveissä” pelanneille sapalaisille oli lopulta selvä. Mikael maalissa pääsi vähällä, ja kaikki saivat mukavasti peliaikaa. Hyvä alkulämmittely turnaukselle.

SAPA–HIFK 3-1

Viisituntisella otteluvälillä kävivät jotkut vappubrunssilla ja jotkut muuten vain vappuhulinoissa. Kaikki palasivat Bollikselle hieman…jos ei nyt simassa, niin aikakin huonosti peliin keskittyneenä. Vastustajan avausmaali läpiajosta herätti kuitenkin SAPAn riittävästi, jotta tarvittavat maalit punapaitaisten verkkoon saatiin tehtyä. Ilahduttavasti paluun kiekkokaukaloista futiskentille tehnyt Ode oli kuin vanhasta muistista kahdesti asialla. Kahdesti SAPAlta myös hylättiin maali. Toisessa pallo meni tolpan juuresta, sen takana olevasta ”kantoaukosta” läpi. Sen huomasi luultavasti kaikki muut, paitsi tuomari ja hänen avustajansa. Yhtä kaikki, voitto ja tämänkin pelin riittävän hyvä perustaso olivat pääasia. Cride oli luultavasti pojista tyytyväisin tästä voitosta.

Jaakko jättää HIFKn pakit

Sunnuntai 2.5.

KäPa FC–SAPA 0-1

Aamupeli klo 9.15. Tarvinneeko enempää sanoa? Eräskin poika totesi, ettei ollut ehtinyt edes syödä mitään aamupalaa. Noh, kentällä oli kuitenkin taas tuota hyvin opittua perusosaamista, vaikkakin hieman unista sellaista. Käpyläläisten itsepäinen puolustus ei tahtonut murtua millään, kunnes Ode vapautti SAPAn piinasta veskarin eteen torjumasta reboundista. Tämän pelin ”kohokohta” oli vastustajan kaksi(!) maalivahtia. Toinen oli maalissa kuten pitääkin, mutta toinen kirmaili kentällä! Tosin toiselle puoliajalle tämäkin wannabe-veskari vaihtoi (pitkin hampain, ärräpäitä huudellen, kuten valmentajansakin) oikeanlaisen pelipaidan, joten sekin kummallisuus poistui. Se tärkein, eli peli pyöri loppuun saakka KäPan maalilla, mutta vain yhden maalin voitto jäi lopputulokseksi – hyvä niinkin.

SAPA–VJS Black Panthers 1-1

Nimestään huolimatta vastustaja ei rynnännyt kentälle nyrkkiin puristettu, mustassa hanskassa oleva käsi pystyssä. Itse asiassa VJS oli tähänastisista paras vastustaja, ja ottelun lopputulos oli oikeutettu. Tähän peliin oli kolme tuntia väliä edellisestä, ja se yksi nälkäinen sapalainenkin sai viimein ruokaa. Suurin osa pojista nimittäin suunnisti edellisen pelin jälkeen Subwayhin jättisuperpatonkiaterian (tai jotain) kimppuun. Pukukopissa nuokkuikin ennen peliä melko kylläisen ja iltapäivätirsojen tarpeessa olevan näköistä joukkoa. Koutsi Laba teki otteluun uuden ryhmityksen 4-5-1 (aikaisemmin 4-4-2 timantti), joka ei sitten kovin hyvin toiminut. Keskikentän roolit olivat hieman epäselvät, ja porrastus puuttui. Ottelun avausmaali, ”päivän pomppu” päätyi Mikaelin taakse, mutta SAPA piti pelinsä sitkeästi kasassa ja sai tasoituksen (Jaakon pilkku), vaan ei voittomaalia, hyvin pelanneen vantaalaisporukan verkkoon. Tasainen vääntö.

Jaakko tasoittaa pilkulta

Sibbo Vargarna–SAPA 1-2

SAPAn keskikenttä sai hieman kuulla valmentajilta kunniansa tuosta edellisestä sekavuudesta, ja nyt olivat roolit taas paremmin kuosissa ja vanha ryhmitys kentällä. Pelissä oli kyllä selvästi nähtävissä jo päivän kolmannen pelin väsymys – sipoolaiset olivat tulleet tähän sunnuntain ensimmäiseen peliinsä taistelemaan, pronssiottelu mielessään. Edellä jo mainittua hyvää peruspelaamista voitiin taas kiittää voitosta ja tasoituksesta avustavan tuomarin sinnikästä liputusta. Jaakon selvää kaatamista rangaistusalueella ei erotuomari aluksi noteerannut lainkaan. Avustava oli sen sijaan hereillä, eikä moista sallinut, ja tuomari uskoi lopulta lippumiestään. Jaakko pisti itse pallon pilkulta verkkoon. Topi hoiteli sitten voittomaalin kotiin, eikä vastustajaa enää päästetty Mikaelin maalia hätyyttelemään. Tasoitusyritykset tulivat kaukaa ja huonolla osoitteella. Paikka finaalissa oli voitettu.

Finaali SUMU–SAPA 0-3

SAPAn paremmuudesta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyksiä. Mitä pitemmälle peli kulki, sitä selvemmin SAPA peliä hallitsi. Vain parilla vaihtomiehellä pelannut SUMU oli selvästi aiemmista peleistä väsyneempi kuin turnauksessa 19 (vain Eelis pois sairauden vuoksi) pelaajaa käyttänyt SAPA. Ensimmäinen maali tuli kuitenkin vasta ensimmäisen puoliajan loppuminuutilla hienon kierrätyksen seurauksena. Eero päätti hyökkäyksen Jaakon keskityksestä tolpan kautta verkkoon. Oransseissa pelanneet sapalaiset hallitsivat joka osa-alueella, ja vastustajan ainoa ase: veskarin pitkät avaukset perään rynnänneelle kärjelle, leijailivat joko Mikaelin hyppysiin tai palautuivat takaisin Jogen tai Criden toimesta. Topi upotti upeasti, toisen läpiajolla ja toisen kaukaa, pallon kahdesti maaliin, ja SUMU oli lyöty. Paikkoja olisi sapalaisilla toki ollut suurempaankin maalieroon, mutta viimeinen nälkä oli jo tyydytetty kolmen maalin johdossa. Loppuvihellyksen jälkeen oli kauan kaivattu turnausvoitto viimeinkin saavutettu, ja tuuletukset olivat sen mukaiset. Hyvä jätkät!

Eero (oik) onnistui maalinteossa finaalissa

Turnauksen haastesarjassa oli 13 hyvää joukkuetta, ja SUMUkin selvisi kovasta lohkosta (mm. HJK Kantsu, PPV ja HPS) finaaliin. SAPAn saavutus oli siis kovaa luokkaa, ja varsinkin laajan pelaajamateriaalin käyttö oli ilahduttavaa. Valmentajat Mika, Hemppa tai Laba heittivät epäröimättä kentälle pelaajia tasaisesti, eikä pelin taso juurikaan vaihdellut. Maalit kylläkin jakaantuivat vakituisten maalitykkien Topin (7), Eeron, Jaakon…ja taas Oden kesken. On tietysti hyvä, että heitä on neljä! Tosin Nicklas pääsi huikealla pommillaan ensimmäisessä pelissä sotkemaan totutun nelikön kuviota, ja olihan paikkoja toki muillakin. Talvella treeneissä jauhettua syöttöpeliä ja kentän käyttöä oli ajoittain ilo seurata. Parantamisen varaa tietysti on vielä paljon, mutta tietty askel on selvästi noustu ylöspäin. Seuraava kova haaste on kesäkuussa Granin turnauksessa, mutta sitä ennen nautitaan tästä voitosta ja jatketaan edelleen hyviä treenejä ja piirinsarjapelejä.

Turnaustsempparin palkinnon olisi tietysti voinut jakaa useammallekin, mutta Arin sanojen mukaan: ”Nöyrää, tasaisen hyvää työtä koko joukkueen edestä” teki (jälleen) Tuukka. Täällä jaettiin myös jostain syystä parhaan puolustajan palkinto, ja meiltä sen sai ansaitusti vieraileva tähtemme Joge.

Ysikutoset riemuitsevat ansaitusti kultamitaleitaan

Hopea ei ole häpeä, sanotaan. Se on totta, mutta ainakin se joskus suuri pettymys. TPS White oli SAPAn avausvastustaja lauantaina ja päätösvastustaja sunnuntaina finaalissa. Molemmissa tuli tappio, mutta niiden välissä pelatut ottelut tarjosivat hienoja suorituksia sapalaisilta.

Runkosarja

Lauantain aamuottelu oli juuri niin nihkeä SAPAlta kuin kokemuksesta saattoi odottaakin. Vihreäpaitaisten lievästä pallonhallinnasta huolimatta TPS:n maalivahdilla ei ollut juurikaan töitä, mutta turkulaisten vastaiskut tuottivat harmia meikäläisten puolustukselle. Tuo puolustus etsikin vielä ensimmäisessä pelissä itseään, eikä itseluottamusta ja varmuutta vielä ollut tarpeeksi. Virheet ja haparoinnit antoivat turkulaisille neljä helpohkoa maalia yhtä Topin lohdutusmaalia vastaan. Tuo maali oli kuitenkin enne Topin kovalle maalivireelle Klaukkala-viikonloppuna. Lopputulos TPS:lle 4-1.

Päiväottelussa Espoon Kasiysiä vastaan oli jo toinen meininki. Kovaotteiset espoolaiset saivat todeta SAPAn paremmaksi maalein 3-0. Topi juoksi järjestään vastustajan puolustuksen läpi pääasiassa Oton tarjoiluista, ja maalasikin kahdesti. Lauri vastasi yhdestä osumasta. SAPAn peli alkoi selvästi parantua.

Iltapäivällä jatkui Topin läpijuoksushow, tällä kertaa paikallista NJS Interiä vastaan. Vastustajan maalivahti kaivoi neljästi (!) pallon verkosta Topin karkumatkojen jälkeen. Lukas ohjasi Jaakon matalan keskityksen maaliin ja yksi merkittiin nurmijärveläisten omaksi maaliksi. Helppo 6-0 voitto SAPAlle.

Laurillakin oli ahdasta isokokoista Kasiysiä vastaan.

SAPAn joukkue alkoi pikkuhiljaa hitsaantua uomiinsa. Valmentaja Masa Johansson oli saanut kokeilujen kautta kasaan toimivan kokoonpanon. Maalissa vuorottelivat Javier Ihatsu ja Mikael Marjander. Puolustuslinjassa toppariparina Christoffer McDonald-Thomé ja Eelis Malmivirta, laidoilla Sipi Ellonen/Mikael Marjander ja Jyri Viljakainen/Tuukka Pietarinen. Keskikentällä pitivät pelin leveänä Johannes Heino ja Jaakko Remitz/Lauri Kannas, pohjalla katkoi Pietu Lehtonen ja pelintekijänä hääri Ode Vesikivi/Javier Ihatsu. Kärjessä viiletti ylimpänä Topi Räsänen ja alempana Eero Gustafsson/Lukas Wahlgren.

Sijoitusottelut

Sunnuntaina jatkettiin pudotuspeleissä juuri siitä, mihin lauantain peli loppui. SAPA vei ja vastustaja vikisi. Edes sapalaisten aamutahmeus ei antanut A-lohkon kolmoselle Keimolan Kaiulle mahdollisuuksia. Topi tarvitsi pelin alusta 28 sekuntia (!) ensimmäiseen maaliin. Keskikentän aivona hääri tällä kertaa Javier, Oden potiessa kipeytynyttä niskaansa. Tahti oli yhtä tappavaa. Lauri oli kerran pahanteossa KeiKan maalilla ja kun Eero pamautti pakollisen ylärimansa lisäksi pallon maaliinkin, oli 3-0 lopputulos täysin ansaittu SAPAlle.

Eero osui pakollisen yläriman lisäksi myös kahdesti maaliin.

Vuosaaren Viikingit ei päässyt semifinaalissa yhtään helpommalla. SAPA vei peliä aloituspotkusta lähtien, mutta puolustajien liiallinen hyökkäysinto kostautui. Viikingit pääsi 2-0 johtoon kahdella onnistuneella vastahyökkäyksellä. Takaiskut eivät kuitenkaan lannistaneet itsevarmaa SAPAa, vaan kavennusmaali tulikin ensimmäisen puoliajan lopulla. Kukas muu kuin Topi asialla. Toisella puoliajalla ei kentällä ollut kuin yksi joukkue. Topi tasoitti läpiajollaan ja Eero vei omalla osumallaan krunikan ylpeyden johtoon. Loppu olikin kosmetiikkaa. Viikkareiden selkäranka oli katkennut, ja Ode, Lauri ja Johannes kaunistelivat numerot 6-2:een. Turnauksen paras puoliaika pojiltamme.

Pietu oli kuin kallio keskikentän pohjalla.

Finaaliin lähdettäessä piti kaiken olla kohdallaan. Pojat olivat latautuneita ja täynnä itseluottamusta. Mikaelin ämyri pauhasi kopissa AC/DC:ta ja tunnelma oli korkealla. TPS:ta haettiin revanssia. Toisin kuitenkin kävi. Peli ei tasollisesti ollut lähelläkään edellistä Viikinki-peliä. Pallo ei liikkunut nurmella tarpeeksi rivakasti, eikä askelkaan tahtonut enää nousta. Kuudes 44-minuuttinen kahdessa päivässä vaati jo veronsa – kuten myös vastustajan leirissä. Väsynyttä peliä käytiin pääasiassa TPS:n kenttäpuoliskolla, mutta maalitilanteet jäivät muutaman ponnettoman kaukolaukauksen varaan.

Toinen puoliaika ei tarjonnut muutoksia. Maaliton tasapeli ja pilkkukisa oli jo monen arvaus, mutta ottelun erotuomari oli toista mieltä. TPS:lle vihellettiin kyseenalainen rangaistuspotku vaarattoman näköisestä tilanteesta. Pallo pilkulta verkkoon Javierin näppien kautta, ja turkulaisille johto vastoin kenttätapahtumia. Masa pisti kaikki yhden kortin varaan. Christoffer nousi topparin tontilta ylös kärkeen hakemaan tasoitusta, ja niinhän siinä kävi, että SAPAn kulmapotkun jälkeen oli unohtunut yksi turkulaiskärki kärkkymään ilman vartijaa. Tämä juoksi läpi, ohitti Javin ja tuikkasi 2-0 pienestä kulmasta. Laurin kavennusmaali tuli liian myöhään, ja loppuvihellys päästi TPS:n pälkähästä. 2-1 turkulaisille.

Poikia ymmärrettävästi harmitti ottelun jälkeen. Peli oli hanskassa, mutta onni ja ehkä viimeinen terävyys olivat jääneet semifinaaliin. Itku ei ollut kaukana ja ärräpäät lentelivät ottelun jälkeen, mutta tunteet tyyntyivät melko nopeasti. Kopissa alkoi jo hymyäkin näkyä joidenkin kasvoilla. Komea pyttykin löysi kodin kapteeni Johanneksen hyllystä ja mitalit alkoivat varmasti jo samana päivänä tuntua hyvältä. Loppuottelupaikka on SAPAlle harvinaista herkkua. Kyllähän siihenkin pitää tyytyväinen olla. Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan SAPA 96:lta

Topi tuulettaa yhtä kymmenestä turnausmaaleistaan.

SAPAn turnaustsempparin valinta oli valmennusjohdolle taas hankala pala, mutta valinta osui lopulta yksimielisesti niska- ja kantapäävaivaisena raataneeseen
Ode Vesikiveen.

Lauantaiaamuna klo 07.30 lähti kaksi bussillista enemmän tai vähemmän unisen näköistä SAPA-junnua valmentajineen ja huoltajineen Senaatintorilta Eerikkilän Urheiluopistolle. Kyydissä oli seitsemän ikäluokkaa F9:sta C15:ta.

Unet karisivat viimeistään aamupäivällä harjoituskentällä ensimmäisissä treeneissä ja hallin juoksuradalla juoksutesteissä. Leirin johtaja Aku Jokinen oli laatinut melko tiiviin aikataulun leiriläisille; kahteen päivään oli tehokkaasti sisällytetty treenejä, ruokailua, lepoa ja pelejä.

Kyseessä oli siis futisleiri ja futista siellä myös harjoiteltiin. Kaikilla oli kaksi harjoitusta heti lauantaina sekä yhdet treenit ja harjoituspeli sunnuntaina. Pienimmät saivat muistutuksen harjoitteluun paneutumisesta ja joukkuekurin tärkeydestä – kaikkien tekeminen vaikuttaa kaikkiin. Isommille junnuille olivat leirin olosuhteet hyvine kenttineen heti majapaikan vieressä tervetullutta vaihtelua talven treenimatkoihin bussilla tai ratikalla, joskus suoraan koulusta. Sen huomasi: treeneissä oli tekemisen meininkiä. Myös opiston kokoustilat tulivat tutuiksi. Joukkueet valitsivat kapteenit ja kävivät läpi pelisääntöjä ja muita futikseen liittyviä asioita. Varsinkin C-junnut muistavat varmasti Tammela-salin pitkään.

Futisleirillä myös juostaan täysillä.

Viisipäiväinen kesäleiri kesä-/heinäkuussa on jo SAPAssa monivuotinen perinne, ja Eerikkilän erinomaisissa olosuhteissakin seuralla on jo kymmenen vuoden kokemus. Talvileiriä olivat aikaisemmin pitäneet eri ikäluokat miten milloinkin. Ennen jokainen joukkue varasi ja järjesti päivän tai kaksi talvella Eerikkilästä itsekseen, kunnes pari vuotta sitten havahduttiin viisaammiksi.

- Joku huomasi, ettei siinä ollut mitään järkeä, muistelee Aku Jokinen.
- Mietittiin, että miksei voisi organisoida ikäluokat sinne samaan aikaan?
On huomattavasti edullisempaakin varata tilat, kentät ja kuljetukset suuremmalle määrälle kerrallaan ja näin kannustaa nekin joukkueet paikalle, jotka muuten eivät olisi saaneet itse leiriä aikaiseksi, Aku selvittää.

Leirin ajankohdaksi on vakiintunut huhtikuun alku ja talvileirit muuttuivat kevätleiriksi. Kevätleiri poikkeaa kesäleiristä pituutensa lisäksi myös harjoitusmenetelmissä.
- Kesällä joukkueharjoitusten lisäksi neljä nuorinta ja neljä vanhinta ikäluokkaa harjoittelevat päivittäin myös yhteisissä kiertoharjoituksissa, kertoo SAPAn valmennuspäällikkö Jari Virta, joka vastaa kesäleirin harjoitusohjelmasta.
- Pyrimme sillä seuran eri ikäluokkien yhtenäisyyden korostamiseen, Jari jatkaa.

Niin tai näin, pujotellaan tai lauotaan, kuljetellaan tai syötellään, futisleirin paras anti ei välttämättä ole harjoituskentällä. Pienimmille on Eerikkilässä tarjolla muutakin hauskaa.
- Kivointa kesäleirillä on uiminen järvessä, ja kevätleirillä…uiminen altaassa,
tietää Leo Estola SAPA 98:sta.
- Niin ja tietysti pelaaminen.

Tötsät kierretään huolella.

Huhtikuussa on sapalaisten turha yrittää Kaisaniemen kentälle pelaamaan tai harjoittelemaan. Tosin lumen jäljiltä pehmeä kenttä ei siihen ehkä muutenkaan antaisi mahdollisuutta, mutta perinteinen kevätturnaus F9- ja F8-pojille pidetään taas huhtikuussa. Vai pidetäänkö? Kaupunki on luovuttanut Kaisaniemen kentän brittiläisen kuvanveistäjän Antony Gormleyn ja Taidesäätiö Pro Arten kevään IHME-projektille, joka on kentälle sijoittuva teos Savi ja kollektiivinen keho.

Teoksen ydin on 4 x 4 x 4 m. kokoinen, 160 000 kiloa painava savikuutio, jota työstetään tarkoitusta varten rakennettavassa lämmitetyssä ja kosteassa hallissa. Rakennustyöt on jo aloitettu, ja savikuutio on yleisön ihmeteltävänä 21.3.-24.3. Kaksi tuhatta ennakkoon ilmoittautunutta osallistujaa aloittavat saven työstämisen mieleisekseen 25.3. Suuri yleisö voi käydä ihailemassa ahkerien savenvalajien lopputulosta 4.4.-7.4.

SAPAn kevätturnaus järjestetään tänä vuonna 25.4.-26.4. Näyttelyhallin purkamiseen on 2,5 viikkoa aikaa. Ehtiikö kenttä valmiiksi turnaukseen mennessä?

– Ehtii, rauhoittelee projektipäällikkö Paula Toppila Taidesäätiö Pro-Artesta. Hän ihmettelee asiasta noussutta huolen aihetta, mutta pikkufutaajista kuultuaan ymmärtää kentän kunnosta huolehtivia turnausjärjestäjiä. Savityöt saadaan toki nopeasti alueelta pois, mutta suurin työ projektin jälkeen on hallin alle valetun betoniperustan purkaminen.

– Perustaa ei kaiveta maahan vaan se valetaan eristeeksi kentän pinnalle. Purkutyö ja kentän tasoitus pitäisi olla valmiina varaamamme kenttäajan puitteissa. Pyrimme palauttamaan alueen samaan tilaan kuin se oli ennen meidän tuloamme, Toppila vakuuttaa.

– Emme tietenkään halua, että toiminnastamme on mitään haittaa kenellekään.

IHME-projektin rakentamisesta ja purkamisesta vastaavan liikuntaviraston aikataulun mukaan purkutyöt aloitetaan heti näyttelyn jälkeen 8.4. Betonin poiskuljetus, aitauksen purku ja kentän lopullinen tasoitus on suunniteltu tehtäväksi pääsiäisen jälkeen 17.4. mennessä, joten turnauksen kenttäporukka voi olla kalkkikärryineen valmiina perjantai-iltana 24.4. Pelit alkakoon.

Tältä kentän pitäisi näyttää 25.4.

Paikka:
Salou
Hotelli Sol Costa Daurada
Cambrils
Barcelona

Matkanjärjestäjä:
Oy Pelimatkat Finland

Matkalla mukana
Pelaajat:
Airaksinen Teemu
Banzuzi Tresor
Hyvärinen Krasimir
Hölttä Alexander
Jäntti Johannes
Kalliala Matias
Kuusela Ville
Lebedeff Tuomas
Lindström Roope
Rytsölä Aksel
Salminen Anton
Soivio Atso
Soivio Olavi
Timgren Jimi
Vasarainen Janne
Virta Miikka

Timgren Sari Joukkueenjohtaja
Söderholm Sebastian Valmentaja
Soivio Juha Huoltaja
Airaksinen Henri Huoltaja
Vasarainen Kari Huoltaja

Maananatai 13.10.2008

16 pelaajaa, joukkueenjohtaja, valmentaja ja kolme huoltajaa matkustivat Finnairin lennolla klo 17.25 kohti Barcelonaa. Perillä Barcelonassa 20.20 paikallista aikaa. Pelimatkojen Lauri Kemilä oli vastassa joukkuetta. Bussimatka Salouhun yhdessä KäPa-93 joukkueen kanssa. Perillä oltiin puolenyön aikaan Hotelli Sol Costa Dauradassa. Myöhäinen iltapala ja nukkumaan.

Tiistai 14.10.2008

Sää: Aamupäivä sumuinen, iltapäivällä aurinkoinen, reilusti yli 20 astetta.

Herätys klo 07.00 ja puolen tunnin päästä aamukävely hotellin ympäristössä. Salou on turistipaikka, joten lähistöllä oli pelkästään muita hotelleja. Aamiainen runsaasta seisovasta pöydästä klo 08.00. Ensimmäinen harjoitus aamupäivällä Cambrilsissä, noin 15 minuutin bussimatkan päässä. Harjoitusten valmentajana toimi RCD Espanyolin Tarragonan alueen valmentaja ja kykyjenetsijä Albert Vinas – avustajana toimi Sampo Kemilä Pelimatkoista. Vaikka aurinko ei paistanutkaan, kosteus oli sitä luokkaa, että hiki virtasi ja vesi teki kauppaansa. Albert teroitti sitä, että harjoituksissa harjoitellaan 100 lasissa, hengaillut ja höntsäilyt jätetään vapaa-ajalle. Harjoituksen jälkeen bussilla hotellille ja suihkuun.

Lauri Kemilän johdolla kävimme tutustumassa Saloun keskustaan ja uimarantaan. Poikia ei meinannut millään saada matkamuistokaupoista lounaalle. Lounaan jälkeen vapaa-aikaa hotellin uima-altaalla. Illalla oli ensimmäinen ottelu paikallista Salouta vastaan, kaupungin hienolla keinonurmella. Ensimmäinen puoliaika oli tasaista, tauolle lähdettiin Saloun 0-1 johdossa. Toisella puoliajalla SAPAn peli vähän repsahti, hävittiin 0-5.

Keskiviikko 15.10.2008

Sää: Aurinkoinen ja kostea koko päivän, yli 20 astetta.

Aamiaisen jälkeen lähdimme koko ryhmän kanssa Saloun uimarannalle. Futislentistä ja uintia. Beachfutis-ottelu ”vanhemmat” vastaan pojat päättyi vanhempien murskavoittoon, 5-1. Lounaan jälkeen oli joukkueen omat harjoitukset, Saloun kentällä, Seban johdolla. Ilta oli vapaa-aikaa.

Torstai 16.10.2008

Sää: Aamulla sumua, edelleen aurinkoista ja kosteaa

Aamupäivällä Seban vetämät treenit Saloun kentällä. Meillä oli bussikuljetus kaikkiin treeneihin. Lounaan jälkeen koko poppoo lähti ostoksille Decathlon-urheiluliikkeeseen kävellen. Illalla lähdimme toiseen harjoitusotteluun Cambrilsiin yhdessä JJK-93 joukkueen kanssa. Pojat saivat opetuksen, miten jalkapalloa pelataan. Cambriliksen pojilla pallo liikkui, SAPAlaiset yrittivät pysyä perässä mutta juoksivat itsensä uuvuksiin. Meillä ei ollut oikeastaan yhtään kunnon maalintekopaikkaa. Lopputulos koruton 0-10. JJK-93 hävisi 1-2. Illallinen ja nukkumaan.

Perjantai 17.10.2008

Sää: Edelleen aurinkoista, lämpö yli 20 astetta.

Aamupäivä vapaata. Aika moni kävi tuliaisostoksilla Saloun keskustassa. Lounaan jälkeen oli viimeiset harjoitukset Saloun kentällä. Valmentajana Espanyolin reservijoukkueen valmentaja Josep Clotet. Harjoituksissa korotettiin intensiivisyyttä – harjoituksissa ei kävellä vaan siellä juostaan. Extempore lisänä aiottiin käydä Tarragonassa junalla. Noin tunnin asemalla hengaillun jälkeen takaisin hotelille, ei tullut junaa. Ilta vapaa-ajan merkeissä.

Lauantai 18.10.2008

Sää: Salousssa satoi pitkälle iltapäivään.

Seba, Juha, Akku, Joge, Masa ja Roope lähtivät aamuvarhaisella JJK:n bussilla Barcelonan lentokentälle ja jatkoivat takseilla F.C. Barcelonan harjoituskeskukseen. Barcan ”kaisu” oli upea näky, nurmikenttiä ja keinonurmia toistensa perään. Noin tunnin odottelun jälkeen alkoi Barcelonan 95sten sarjaottelu – tempo ja taito oli hurjaa ja nuoret pojat näyttivät jo melko valmiilta pelaajilta. Huomioitavaa oli että Barcelonalla oli joukkueessaan viisi afrikkalaista pelaajaa. Tämän jälkeen oli Barcelonan 93sten vuoro, ottelu oli jonkin verran puolustusvoittoisempi ja taktisesti kypsempi ja poikien mielestä tylsähkö. Muilla oli vapaata lounaaseen saakka.

Iltapäivällä loppuporukka ja KäPan 93:t busilla Barcelonaan. Ensimmäisenä kohteena oli Camp Nou, Barcelonan kotikenttä. Teimme kierroksen vierasjoukkueen pukuhuoneessa, kentällä, katsomossa, lehdistökatsomossa, Barca-museossa sekä Barca-superstoressa. Bussilla minimaalinen kiertoajelu Barcelonan keskustan ruuhkassa. Kävimme kiertämässä kävellen Antonio Gaudin suunnittelman Sagrada Familian kirkon, joka on vielä sadan vuoden tekemisen jälkeen kesken. Näimme bussin ikkunasta myös Gaudin suunnitelemat rakenukset Casa Mila ja Casa Vicens. Tämän jälkeen bussi ajoi Las Ramblaksen yläpäähän, josta kävelimme Ramblasta pitkin alas Columbuksen patsaalle. Las Ramblas on Barcelonan vilkkain kävelykatu. Kadun varrella on kukkakauppiaita, eläinkauppiaita, ravintoloita ja erikoisuutena eläviä patsaita.

Bussilla Monjuic-kukkulalle, jossa sijaitsee Olympiastadion. RCD Espanyol pelaa siellä vielä kotiottelunsa. Vastassa oli sarjakärki Villareal. 50 000 ihmistä vetävään katsomoon oli pakkautunut vajaa 17 000 henkeä, joten tunnelma oli valju, vaikka Espanyolin fani-katsomo yritti pitää tunnelmaa yllä. Pelikään ei ollut niin tasokas kuin odotettiin, maaleja ei nähty. Kohokohta oli kun isolla valotaululla Espanyol toivotti stadionille tervetulleeksi SAPAn, KÄPAn ja JYPK:n pelaajat. Puolita öin lähdettiin bussilla takaisin Salouhun, jossa oltiin noin kahden maissa aamuyöllä.

Sunnuntai 19.10.2008

Sää: Aamupäivällä pilvinen, iltapäivällä aurinkoinen

Myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdettiin kävellen porukalla Port Aventura – teemapuistoon, joka on toiseksi suurin maailmassa. Sunnuntaista johtuen siellä oli meidän lisäksi muitakin. Laitteisiin joutui jonottamaan jopa tunnin. Pojat viihtyivät, etenkin Seba ja Henkka, jotka tulivat hotelille vasta kello 19 jälkeen. Viimeinen illalinen ja nukkumaan.

Maanataina 20.10.2008

Herätys 05.30, aamiainen kuudelta ja bussi tuli hakemaan 06.30. Barcelonan lentokentälle ja lentäen Helsinkiin.

Matka oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja saimme paljon hyviä yhteisiä muistoja ja kokemuksia niin kentältä kuin sen ulkopuoleltakin. Kiitos kaikille vaikuttaneille!

Kahdeksan joukkuetta oli saapunut totuttelemaan ikäluokalle uutta täysimittaista kenttää sekä 11 + 11 pelimuotoa yllättävän hyväkuntoiselle Kaisaniemen hiekka/lehtikasa -kentälle. Sää oli vuodenaikaan nähden erinomainen, sunnuntai-iltapäivän varttitunnin saderyöppyä lukuun ottamatta. Kahdeksan joukkuetta oli jaettu lauantaina kahteen lohkoon, joista kaksi parasta joukkuetta etenivät sunnuntain semifinaaleihin ja edelleen loppu- ja pronssiotteluihin. Kaksi alempaa ratkoivat sijat 5-8.

A-lohkosta erottautuivat kärkikaksikoksi HJK/Malmi ja TiPS sekä B-lohkosta
Valtti ja SAPA. Sunnuntain kaikki sijoitusottelut olivat erittäin tasaisia, mutta rangaistuspilkuille ei tarvinnut mennä ennen päivän toista semifinaalia.

Ensimmäisessä välierässä HJK/Malmi ja SAPA kohtasivat maalirikkaassa ilottelussa. HJK ei tarvinnut kuin minuutin verran siirtyäkseen, turnauksen ehkäpä parhaan pelaajan, Kelechi Anyamelen vasemman jalan tykityksellä 1-0 johtoon. Pian oli Kele jälleen pahanteossa ja alusti HJK:n 2-0 maalin. SAPAn kunniaksi on sanottava, että joukkue hallitsi koko ajan kenttätapahtumia ja saikin ansaitun kavennuksen Topi Räsäsen läpiajon päätteeksi. Keleä ei kuitenkaan pidätellyt mikään. 3-1 oli tosiasia, kun hänen vasurinsa puhui ties monennenko kerran turnauksessa. SAPA jatkoi kuitenkin hyvällä asenteella siitäkin huolimatta, että HJK siirtyi jo 4-1 johtoon. Ennen loppua kavensivat Topi ja Otto Vesikivi 4-3:een, mutta aika loppui kesken ja malmilaiset etenivät loppuotteluun.

Valtti oli turnauksen joukkueista ainoa, jolla oli ison kentän kokemusta kuluneelta kaudelta D13-sarjasta. Sen huomasi joukkueen tavasta käyttää hyväkseen kentän leveyttä. Palloa pelattiin usein ylös laitojen kautta ja siirreltiin myös oivallisesti poikki kentän. TiPS taisteli kuitenkin hienosti Valttia vastaan, ja tasainen vääntö päättyikin maalittomaan tasapeliin. TiPS oli rangaistuspotkukilpailussa niukasti parempi 3-2 ja nappasi finaalipaikan.

Pronssiottelussa kohtasivat rankkaritappiosta sisuuntunut Valtti ja HJK-tappion masentama hieman hengetön SAPA. Voittajasta ei ollut epäselvyyttä Valtin juostua kotijoukkueen puolustuslinjasta läpi kerta toisensa jälkeen. Puoliaikatulos 5-0 riittikin puotinkyläläisille ja toinen puoliaika oli enää muodollisuus. Pronssimitalit ansaitusti Valtin kaulaan. Hyvin puolustaneelle joukkueelle ei tehty turnauksessa ainuttakaan pelitilannemaalia.

Finaalista tuli odotetun tasainen. HJK/Malmi aloitti vahvasti Kelen johdolla kahdella maalilla, mutta TiPS tuli pikkuhiljaa peliin mukaan ja löysi lopulta itsensä toistamiseen pilkuilta, ottelun päätyttyä tasan 2-2. Tällä kertaa eivät tikkurilalaiset kestäneet rankkareiden paineita yhtä hyvin kuin semifinaalissa. HJK:n kaksi ensimmäistä laukaisijaa paukuttivat varmasti pallon verkkoon TiPS:n hermoiltua omat yrityksensä.

SAPA 96:n syysturnausmestaruus HJK/Malmille. Onneksi olkoon!

SAPAn turnaustsemppariksi valittiin kaikki ottelut hyvällä asenteella jaksanut Jaakko Remitz.

Kaikki tulokset ja loppusijoitukset erillisessä linkissä.

Topi Räsänen paukutti SAPAlle viisi maalia turnauksessa. (ylin kuva)
Mikael Marjander katsoo voimattomana pallon vierimistä verkkoon.
(keskimmäinen kuva)
Valtti taipui TiPSille rankkareilla. (alin kuva)

Perinteinen 10- ja 11-vuotiaiden jalkapallojunioreiden SAPAn Syysturnaus pelattiin viikonloppuna 20.–21. syyskuuta enimmäkseen hienossa syyssäässä.

Ennätysmäiset 37 joukkuetta täyttivät Kaisaniemen kenttäalueet lauantaina ja sunnuntaina, kun juniorit kamppailivat iloisesti ja äänekkäästi kunniasta ja maineesta pelaten yli sata ottelua.

Edes lauantain aamusade ei estänyt tapahtuman onnistumista; osallistujamäärän lisäksi rikottiin ennätyksiä myös oheispalveluiden puolella. Upea sää suosi sunnuntaina turnausta ja sen n. 1000 osallistujaa ja vierasta. Makkaraa, virvokkeita, leivonnaisia ja suolapalaa kulutettiin ennätysmäärät, kirpputorin ja arpajaisten kautta löysivät eri vaatteet, pelivarusteet ja hyötyesineet uudet omistajansa. Pelien seuraamisen ohessa voi jopa hankkia itselleen uuden futisluottokortin.

Tapahtuma oli hyvin suojeltu. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen antoi vahvan tukensa jalkapalloharrastukselle ja sen jatkuvuudelle myös Kaisaniemessä, kirjailija Mikko Rimminen palasi Pölkky-kirjansa tapahtumapaikoille ja jalkapallolegenda Tommi Paavola antoi hyviä neuvoja sekä pelaajille että valmentajille ja vanhemmille.

(kuva yllä) Apulaiskaupunginjohtajan tehtävät ovat moninaiset;
palkitseminen varmaan yksi mukavimmista.

Osallistujilta sekä pelaajilta että tukijoukoilta tuli lähes yksinomaan innostuneen myönteistä palautetta. Kaisaniemen SAPA-turnausten perinne jatkuu aina vaan vahvempana – ensi viikonloppuna tavataan 12-vuotiaiden turnauksessa.

Kaiken kaikkiaan SAPAn Syysturnaus kuvasti hyvin jalkapalloa vahvimpana junioriurheilulajina ja korosti Kaisaniemen tarpeellisuutta Helsingin keskeisimpänä jalkapallon harrastuspaikkana.

Kiitokset kaikille mukana olleille sekä osallistuneille joukkueille, talkootyönä turnauksen järjestäneille SAPAn pelaajien vanhemmille että turnausta tukeneille yhteisöille ja yrityksille!

Kaikki pelaa -konseptissa mennään tosissaan, muttei vakavissaan.

Joukkue: Daniel Adibe, Eino Furuholm, Luka Iso-Antila, Rasmus Jansson, Tuomas Laalo, Joonas Maijala, Sofia Manner, Max Nyroos, Arthur Perkkiö, Oiva Rajanummi, Aarni Soivio, Emma Suutari, Matias Suvanto, Pauli Unkuri

Valmentajat, huoltajat: Anselmi Henriksson, Olli Jansson, Pia Adibe

Kuvagalleriassa (salasanasuojattu) on nähtävillä runsaasti kuvia turnauksesta.

14.6. Lähtöpäivä

Viimeisetkin unikeot joutuivat heräämän klo 4.30 lauantaiaamuna, kun puolitoista vuotta suunnitteilla ollut matka Ahvenanmaalle oli vihdoin käsillä. Edellisillan EM-kisaottelu Hollanti-Ranska ei tosin ainakaan helpottanut ehtimistä kokoontumispaikalle Rautatieasemalle klo 5.25. Hollannin otteet olivat olleet varsin vakuuttavia, eikä kisasuosikista leirissämme ollut suurta epäselvyyttä. Ehkäpä Hollannin otteet inspiroisivat meitä tulevaan koitokseen.

Lapset olivat aamulla kuitenkin yllättävän virkeitä, eikä väsymyksestä ollut aurinkoisessa säässä tietoakaan. Yö oli ilmeisesti nukuttu jännityksestä huolimatta hyvin, mikä tarjosi jo varsin antoisat lähtökohdat turnaukselle. Osa oli ratkaissut aikaisen lähdön ongelman matkustamalla Turkuun jo edellisenä päivänä.

Matkan ensimmäinen osuus junalla Helsingistä Turkuun ei sujunut täysin kommelluksitta. Junan lähtö myöhästyi toistakymmentä minuuttia, kun eräs laitapuolenkulkija ei suostunut uskomaan, ettei Turkuun voisi matkustaa ilman lippua. Episodi oli lasten mielestä varsin riemastuttava, vaikka olisi saanut jäädä tapahtumatta. Junassa riemua riitti – jopa niin paljon, että Pauli unohti ottaa kameransa mukaan junasta poistuessaan. On todettava, ettei tapaus ollut mitenkään järin yllättävä, kun ottaa huomioon kuka oli kyseessä... Onneksi kamera löytyi myöhemmin.

Turussa koko joukkio oli viimein kasassa, ja matka jatkui Viking Linella kohti Maarianhaminan Länsisatamaa. Laivamatkalla pelikoneet saivat kyytiä (kukaan ei sentään villiintynyt pelaamaan pikkukolikoita enempää, ja valvonta pelasi jatkuvasti). Päivän onnenpoika oli Matias, joka näppäili yllätyksekseen sadan euron voittopotin. Kolikkomäärä oli kuitenkin ilmeisesti turhan raskas, sillä kukkaro keveni jo huomattavasti hyväntekeväisyyteen ennen kuin oli ehtinyt edes täyttyä.

Iltapäivällä saavuimme sateisen harmaaseen Maarianhaminaan. Saarella ei ollut satanut viikkokausiin, mutta nyt sadetta oli luvattu viikoksi eteenpäin. Kyllä harmitti! Koulumajoitukseen tutustuminen oli sen sijaan yhtä juhlaa. Upeampaa kouluympäristöä saa nimittäin hakea kissojen ja koirien kanssa. Lasten mielestä koulu oli täydellinen paikka erilaisiin hippa- ja piiloleikkeihin, eikä vapaa-ajan ongelmia viikon aikana ilmaantunut.Harvinainen makuupussimajoituskin oli suuri ihmetyksen aihe ja ensimmäisenä päivänä luokan lattialla möyrivät jättimadot eivät olleet lainkaan harvinainen näky. Nestetankkaus ja turnauskäytäntöjen opettelu oli jälleen tapetilla, mistä varoituksen antoi jo Sofian kellistyminen nestehukan kouriin ensimmäisenä iltana. Kaikille onneksi vaivasta selvittiin ennätysvauhtia.

Tulopäivänä koululla ei ollut ruokailua, joten päätimme yhdessä lähteä herkuttelemaan keskustaan. Pelithän alkaisivat vasta seuraavana päivänä, joten pizzat ja limut maistuivat sateen ropinassa. Edessä olisi ollut vielä turnauksen avajaiset, mutta kun vaihtoehtoina olivat toista tuntia kestävä tapahtuma avajaismarsseineen jo lähes rankkasateessa Wiklöf Holding Arenalla ja EM-kisaottelun Ruotsi-Espanja seuraaminen viihtyisässä kisakatsomossa koululla, oli äänestyksen lopputulos jokseenkin yksimielinen.

15.6. Pelipäivä I

Vaikka säätiedot olivat ennustaneet enemmänkin sateita, kävi lopulta paremmin kuin hyvin. Lauantain sateet kastelivat kentät huippukuntoon ja sunnuntaina aurinko jo lämmitti mukavasti. Viikon edetessä säät vain paranivat kunnes aikanaan pelien jo loputtua oltiin täysissä hellelukemissa.

Kaikkiaan 31. Alandia Cup pyörähti käyntiin SAPAn osalta jo rakkaaksi viholliseksi muotoutuneen HJK/Munkan kohtaamisella. Ottelut pelattiin 9-miehisin joukkuein. Tätä pelimuotoa olimme päässeet harjoittelemaan jo viikkoa aiemmin Hyvinkään turnauksessa, joten täysin uuteen tilanteeseen ei joukkue joutunut. Pelin alussa SAPAn otteissa näkyi jännitys. HJK tuli tilanteisiin vahvasti ja painosti vaarallisesti. SAPA sai aikaan kuitenkin ajoittain hyviä nousuja, mutta vaarallisiin tilanteisiin ei päästy. Pelin edetessä hallinta tasoittui ja peli aaltoili tasaisesti puolelta toiselle. SAPAn paras tilanne syntyi Oivan loistokeskityksestä, josta Eino puski hieman ohi maalin. Puoliajan lopulla HJK pääsi terävään vastahyökkäykseen, joka päättyi todella tarkkaan laukaukseen taka-alakulmaan. Sofia oli tilanteessa voimaton. Heti tämän jälkeen Sofia pelasti joukkueen toiselta takaiskulta puolustuksen nukahdettua HJK:n vapaapotkussa.

Myös toinen puoliaika alkoi HJK:n painostuksella. Joukkue sai jälleen vapaapotkun hyvästä paikasta, mutta veto meni niukasti yli maalin. 10 minuuttia ennen loppua SAPA heräsi taistelemaan. Joukkue loi useita hyviä hyökkäyksiä, mikä sai HJK:n vetäytymään kuoreensa. Raitapaidat pääsivät vaivoin edes puoleen kenttään, kun vihreät nostivat jatkuvasti karvaustaan. Maali roikkui ilmassa ja SAPA pelasi kuin hurmiossa. Pelin lopussa SAPA luopui jopa kolmannesta puolustajastaan hakiessaan tehoja, mutta taistelu kannatti, sillä kun ottelua oli jäljellä enää 20 sekuntia, sai Matias sivurajaheiton jälkeen pallon haltuunsa, ohitti kolme puolustajaa ja laukoi pallon varmasti takanurkkaan. Lopputulos 1-1 oli enemmän kuin voitto SAPAlaisille, eikä riemua turhaan peitelty.

Iltapäivän ottelua edelsi joukkuevalokuvaus, mutta ajatukset olivat jo tulevassa vastustajassa. Vastassa oli englantilainen Steve Beeks Soccer School, joka on ollut turnauksen kestomenestyjä ja voittanut sen viidesti (toki joka turnauksessa on ollut pelaamassa eri pelaajat). Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä SAPAn ennakkoluulottomalla yrityksellä. Varsin pian huomattiin, että englantilaisetkin olivat loppujen lopuksi aivan tavallisia kuolevaisia, eivätkä henkilökohtaisessa taidossa edes mitenkään erinomaisia. SAPA loi aluksi muutaman hyökkäyksenpoikasen, kunnes viidennellä peliminuutilla SBSS iski ensimmäisestä tilanteestaan maalin kulmapotkuhässäkän keskeltä. Meilläkin oli paikkamme. Oivan vapaapotku ei ollut lainkaan huono. Englantilaiset pelasivat erittäin fyysistä peliä, ja meillä oli vaikeuksia vastata tähän haasteeseen. Pieniä kolhuja saatiin kentällä varsin usein. Puoliajan lopulla alkoivat maalikarkelot. SBSS iski yllättäen kaksi maalia. Joukkue oli äärimmäisen tehokas viimeistelemään maalin edessä. Ilonhetkiä koettiin puoliajan viimeisellä minuutilla SAPAn painostusjakson aikana. Matias täräytti puolesta kentästä komean kaaripallon maalivahdin yli ja puoliajalle päästiin 1-3 lukemissa.

Toisen puoliajan alussa SBSS teki jälleen erittäin onnekkaan maalin. Pian tämän jälkeen Sofian käsi vääntyi sen verran pahasti, että hänet jouduttiin vaihtamaan pois kentältä, ja Arthur siirtyi maalivahdiksi. Maaliin joutuminen kesken pelin on kaikkea muuta kuin helppo tilanne, mutta Arthur selvisi haasteesta hyvin. Loppuhetkillä SAPAlla oli vielä hyvä paikka Oivan vapaapotkun jälkitilanteesta, mutta Joonas ei saanut tökättyä palloa maaliin. Viimeisellä minuutilla SBSS viimeisteli loppulukemat 1-5. SBSS ei esittänyt mitään hienouksia, mutta pelasi hyvin joukkueena ja oli tehokas viimeistelijä. Englantilaiset etenivät aina loppuotteluun asti.

Päivän aikana selvisi myös, että toinen ulkomaalaisvastustajamme Hammarby IF oli jäänyt turnauksesta pois. Kaikki lohkon joukkueet saivat siis täyden 3-0 voiton HIF:sta. Vahvistamattomat tietolähteet kertovat, että Hammarby jättäytyi sivuun kuullessaan joutuneensa samaan lohkoon muuan helsinkiläisen SAPAn kanssa.

16.6. Pelipäivä II

Seuraavana aamuna pelit jatkuivat jo aikaisin. Vastaan asettui Kasiysi/Ajax. Yllättäen SAPA oli vastustajaa vähemmän uninen ottelun alussa, ja peli pyörikin enimmäkseen Kasiysin kenttäpäädyssä koko ensimmäisen puoliajan. Viidennellä peliminuutilla SAPA hyökkäsi laitaa pitkin ja Joonas latasi onnekkaasti avausmaalin pienestä kulmasta. Pallo otti vaikean pompun märästä nurmesta ja livahti maalivahdin jalkojen välistä maaliin. Paikkoja oli ilmeisesti myös tuhlattavaksi asti, sillä Matias pamautti läpiajon jälkeen pallon täysin avoimesta paikasta ylärimaan. Puoliajan lopussa Eino ampui hyvän vaparin, mutta enää pelivälinettä ei saatu maaliin.

Toisella puoliajalla oli vastassa aivan toinen Kasiysi. 40 sekuntia ehdittiin pelata ennen kuin joukkue tasoitti ottelun. Seitsemän minuutin kuluttua peli oli jo 1-3 vastustajalle. Nopeiden maalien jälkeen taistelutahto hiipui, eikä suurta rynnistystä SAPAlta enää nähty. SAPAn heikkous oli jälleen liian kevyt pelaaminen oman sekä vastustajan maalin edessä. Kasiysi sen sijaan siivitti itsensä jopa lohkovoittajaksi ohi SBSS:n.

Päivällä vastassa oli TiPS/Juventus. SAPA aloitti ottelun lievällä painostuksella ja pakotti vastustajan roiskimaan purkupalloja. TiPS oli ajoittain hätää kärsimässä. Kuitenkaan edes neljä peräkkäistä kulmapotkua eivät tuottaneet SAPAlle toivottua osumaa. Ottelussa oli varsin hyvin vauhtia. Molemmat joukkueet pääsivät nopeisiin hyökkäyksiin, ja tilanteet olivat lähes poikkeuksetta vaarallisia puolin ja toisin. Puoliajan lopulla SAPA sai vihdoin kaivatun osuman. Matias paukautti pallon maalivahdin käsien kautta verkkoon. Minuuttiakaan ei ehtinyt kulua, kun TiPS kuittasi tilanteen. Nopean hyökkäyksen päätteeksi pallo löysi tiensä tolpan kautta taka-alakulmaan. Vielä viimeisillä sekunneilla Joonas pääsi puskemaan Matiaksen keskityksestä hieman ohi maalin. Toiselle puoliajalle sapalaiset eivät marssineet päät painuksissa, vaan jatkoivat taistelua. Muutaman minuutin pelin jälkeen Sofia lähetti Einon pitkällä avauksella läpiajoon, eikä poika erehtynyt. SAPA pelasi varsin vahvasti toisenkin puoliajan, eikä antanut enää TiPSin tasoittaa kovasta loppupainostuksestaan huolimatta. Voittolukemat 1-2 tasaisen taiston jälkeen maistuivat.

Päivän viimeinen vastus oli KäPa/City. Ottelussa oli erityinen lataus, sillä joukkueet asuivat naapureina samassa koulurakennuksessa ja pääsivät siis hyvissä ajoin tutustumaan toisiinsa. Oli myös selvää, että ottelun voittaja antaisi kuulua itsestään vielä pitkään ottelun päätyttyä. Ei siis ollut yllätys, että ottelu oli kovatasoinen, kun molemmat joukkueet esittivät parasta taisteluaan. Vastustaja oli hyvin isokokoinen ja pelasi fyysistä peliä. Vahvasti esiintynyt Tuomaskin sai niin mojovia iskuja puolustuksen keskustassa, että KäPan hyökkääjää vartioimaan oli vaihdettava isokokoisempi Arthur. Hän selvisikin tehtävästään kiitettävällä varmuudella, vaikka on harvoin pelannut puolustajana. Ensimmäinen puoliaika oli KäPan hallussa, eikä SAPA päässyt vastaiskuja lukuun ottamatta peliin mukaan.

Toisella puoliajalla KäPan pyöritys jatkui, mutta välillä edessä olivat Sofian loistotorjunnat, välillä puolustusmuuri. Viisi minuuttia ennen pelin päättymistä SAPA iski kuin kobra. Eino nosti hienosti pallon keskialueella täyteen vauhtiin Matiakselle, joka pelasi sen eteenpäin Joonakselle. Joonas tökkäsi pallon vasurillaan maalia kohti, ja vastustajan maalivahti sai epäonnekseen poimia pelivälineen lopulta verkosta. Tämä jäi SAPAn ainoaksi laukaukseksi kohti maalia. KäPa painosti viimeiset minuutit vimmatusti, mutta ei onnistunut maalinteossa. Loppuvihellyksen soidessa alkoivat hurjat voitonjuhlat. Tuntui kieltämättä varsin mukavalta myös kentän laidalla.

17.6. Pelipäivä III

Aamulla joukkue koki takaiskun, kun ilmeni, että huonovointisuus estäisi Arthurin pelaamisen ainakin ensimmäisessä ottelussa. Päivän molemmat ottelut voittamallahan olisi vielä teoreettiset mahdollisuudet jopa jatkopaikkaan. Ensimmäisessä ottelussa oli vastassa KP-75 Keravalta. Ottelun alku oli varsin hermostunutta pallottelua SAPAn osalta, ja ensimmäinen takaisku syntyikin jo minuutin pelin jälkeen, kun varsin helppo pallo livahti Sofian käsistä maaliin. KP-75 painosti hienokseltaan lähes koko ensimmäisen jakson ja sai lukuisia kulmapotkuja. Puoliajalle päästiin kuitenkin 0-1 lukemissa. Selkäranka katkesi lopullisesti varsin pian puoliajan jälkeen, kun keltapaidat latoivat tasaiseen tahtiin vielä neljä maalia. SAPA ei onnistunut muutamista paikoistaan, joten loppulukemat 0-5 olivat varsin tylyt. Edellispäivän KäPa-taistelusta ei ollut ottelussa tietoakaan.

Viimeisessä ottelussa iltapäivällä oli vastassa vasta yhden pisteen saalistanut LoPa/United. Ottelu alkoi SAPAn hallinnalla LoPan iskiessä vastahyökkäyksillä. Kuinka ollakaan LoPa siirtyi kuitenkin johtoon jo kolmen minuutin pelin jälkeen hieman helpohkosti, kun Arthur ei saanut vangittua palloa itselleen maalissa. Vastustajan toisessa maalissa puolustuksemme kömmähti totaalisesti. Pitkä läpisyöttö kohti Arthurin maalia meni ohi puolustajien, jotka eivät osanneet päättää, kuka pallon ottaa. Nopealla hyökkääjällä oli helppo työ juosta puolustajiemme ohi, napata pallo itselleen ja tuulettaa hienoa maalia.

Toisella puoliajalla SAPAn uurastus vihdoin palkittiin, kun Daniel toisesta hyvästä maalipaikastaan pääsi vihdoin tekemään osuman. Tuuletukset olivat komeat. LoPa oli kuitenkin päättänyt ottaa turnauksen avausvoittonsa, ja pian kulman jälkitilanteesta se meni jälleen kahden maalin johtoon, epäilyttävästi käsiohjaukselta vaikuttaneella osumalla. Tämäkään ei vielä lohjalaisille riittänyt, vaan neljäs maali oli pian tosiasia. SAPAn 4-2 kavennus syntyi vielä loppuhetkillä Paulin komealla laukauksella puolivolleystä. Ottelun hallinta oli meillä, mutta vastustaja oli äärimmäisen vaarallinen hyökkäyksissään.

Lohkomme oli erittäin vaikea tasaisuutensa vuoksi. Mikä tahansa joukkue olisi hyvällä pelillä voinut voittaa minkä muun joukkueen. Kasiysi ja SBSS karkasivat lopulta selvään eroon, mutta kumpikaan ei esittänyt ylivoimaista peliä, vaan ne pelasivat parhaiten joukkueena. Oma sijoituksemme oli loppujen lopuksi vasta kuudes LoPan ja TiPSin (ja Hammarbyn) jäädessä taakse. Pelillinen anti ei ollut kuitenkaan huonoa, vaan joukkue esiintyi edukseen.

Sarjataulukko:

Viimeisen ottelun jälkeen odotti vielä reissu Mariebad-uimalaan. Uimala ei ollut mikään järin suuri, mutta todella hyvin suunniteltu ja sieltä löytyi kaikki tarvittava vesiliukumäkeä myöten. Vesileikkien melskeessä päivän tappiot unohtuivat nopeasti ja leikeistä osansa sai allekirjoittanutkin.

18.6. Huvittelua

Jatkopelit jäivät osaltamme haaveeksi, joten seuraava päivä oli mahdollista käyttää huvitteluun. Ohjelmamme alkoi käynnillä museolaiva Pommernilla, 1900-luvun alussa rakennetulla upealla kauppapurjealuksella. Retkelle lähtö tuntui olevan äärimmäisen vastenmielistä, mutta lopulta perillä kuului useammastakin suusta: ”Olipa hyvä, että lähdettiin!” Aluksella oli paljon nähtävää, ja miten loistava se olisikaan ollut piiloleikkeihin.

Lounaan jälkeen päivä jatkui tivolikäynnillä. Jos joku odotti Linnanmäen tasoista huvipuistoa, sai kyllä pettyä, sillä kyseessä oli pieni kiertävä tivoli, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Paikan muutamat laitteet toki kelpasivat lapsille ja ilmaislippujen houkuttamina muutamille aikuisillekin. Etenkin täysympyrän kiepauttava tivolin ykköslaite sai kehut siihen uskaltaneilta. Kuumana päivänä maistuivat erityisesti myös värikkäät jäähilejuomat.

Tivolin jälkeen matka jatkui vielä meren ääreen hiekkarannalle. Siellä käynnistyivät välittömästi rantafutiskarkelot, joihin osallistuivat sekä isot että pienet. Aurinkoisessa säässä hiki virtasi ja hiekka pöllysi, ja rantavesi houkuttikin lopulta niin paljon, että allekirjoittaneen joukkue jäi pian varsin alivoimaiseksi, eikä mahtanut mitään ansiokkaan alun jälkeen. Meriveden lämpötila oli lähellä 20 celsiusastetta ja uimareissun jälkeen jäätelökin teki kauppansa.

19.6. Paluupäivä

Viimeisen päivän aamuna kävi varmasti useammallakin mielessä, että kuinka nopeasti aika kuluukaan, kun hauskaa on. Matkasta oli jäljellä enää päätös. Tavarat pakattuamme oli vuorossa palkintojenjakotilaisuus. Kaikki saivat arvokkaat kunniakirjat ja lisäksi jaettiin turnauksen Fair Play -palkinto sekä tsempparipalkinto. Kentän ulkopuolisten ansioiden johdosta jaettava reilun pelin palkinto meni Arthurille ja ottelutsemppari loistavasti tsemppitasonsa ottelusta toiseen säilyttäneelle Tuomakselle.

Enää jäljellä oli turnauksen loppuottelun seuraaminen Wiklöf Holding Arenalla. Finaaliin olivat raivanneet tiensä meille tuttu Steve Beeks Soccer School Englannista ja Operin Jalkapallokoulu Virosta. Kumpikaan joukkue ei esittänyt ihmeitä, mutta molemmat pelasivat hyvin joukkueina. Ottelu ratkesi virolaisten rangaistuspotkuun, jonka joukkueen maalivahti upotti varmasti verkon perukoille.

Ottelun päätyttyä tutustuimme vielä Maarianhaminan keskustaan kävellessämme sen läpi satamaan. Kuten tulomatkalla, nytkin laivan täyttivät sadat 10-11-vuotiaat jalkapalloilijat taustajoukkoineen. Turun satamassa valtaosa joukkueesta hajosi omille teilleen, kuka minnekin juhannusta viettämään. Junamatkalle Helsinkiin joukko oli harventunut jo viiteen peluriin ja yhteen valmentajaan. Viimeisetkin lapset luovutettiin onnellisesti vanhemmilleen klo 23:n jälkeen illalla.

Matka oli erittäin onnistunut kaikin puolin, vaikka SAPAn historian ensimmäinen jatkopelipaikka jäikin saavuttamatta. Peli kulki hyvin, ilmat suosivat, tekemistä riitti ja seura oli erinomaista. Ainakin itse olisin voinut jatkaa leiriä pidempäänkin. Onneksi Eerikkilän kesäleiri ja Helsinki Cup ovat vasta edessä.

Anselmi Henriksson SAPA97

Tuomas katkaisee keskityksen. Emma varmistaa taustalla. (ylin kuva)
Aarni menee heittämällä ohi. (keskimmäinen kuva)
Pauli laukaisee estelystä huolimatta. (alin kuva)

PuiU turnaus oli viimeinen turnaus keväällä, johon SAPA-98 osallistui.
Muita turnauksia olivat mini-turnaus Talissa 12.4. ja Helsinki Open 19.-20.4. Pihlajamäessä. Seuraavaan turnaukseen SAPA-98 matkustaa Tervakoskelle, jossa pidetään Puuhamaa turnaus 13.-15.6. PuiU turnaus pelattiin aurinkoisessa ja lämpimässä kevätsäässä Jakomäen ja Suurmetsän hiekkakentillä. Kentät olivat hyvässä kunnossa, eivätkä pahemmin pölisseet kastelun ansiosta. Molemmat päivät olivat pitkiä, koska taukoja matsien välillä oli pienen lentomatkan verran. Touhua riitti pelaajilla väliaikoina sen verran, että huoltoa mietitytti energian riittävyys. No, kuten huomasimme peleissä, oli se huoli turhaa. Tankkaukset, riittävä juominen ja SAPA-98 spirit (ns. Sebaku power) pitivät energiatason korkealla koko turnauksen ajan.

Ensimmäinen peli lauantaina näytti hyvin turnauksen suuntaa. Pelaajat olivat energisiä ja taistelivat pallosta kolhuja säästelemättä. Vastustaja FC Kontu/sin ihmetteli vihreää virtaa, tuli kuitenkin peliin mukaan ja taistelu päättyi jännittävien vaiheiden jälkeen SAPAlle 3-2.Lauantain toinen peli pelattiin myös todella tasaisissa merkeissä. Vastustaja GrIFK ei hätkähtänyt toista vihreää keltaisilla liiveillä. Tiukkoja tilanteita, mustelmia säärissä ja hikisiä naamoja. Joukkueen peliä oli ilo katsella. Kauniaisten poikien riemuksi ja meidän pettymykseksi päättyi matsi 1-0 Granilaisille. Hyvällä pelillä hävitty matsi oli aluksi vaikea hyväksyä.

Viimeinen kolmas peli tuotti jo hieman enemmän haastetta sekä miinustilastoa päästettyihin maaleihin. HIFK/Red, joka myös voitti turnauksen -98 sarjan, juoksi meidän ohi lukemin 5-1. Paras virta oli jo lauantailta käytetty.

Näin päädyimme pelaamaan sunnuntaina mitalipelien ulkopuolelle. Kasisysi/valk, jossa pelasi tyttöjä n. puolen joukkueen verran, antoi meille hyvän vastuksen. Saatuamme ensimmäisen maalin n. 6,5 sekunnin kohdalla (maalivahtimme tarkka arvio), oli vaihtopenkkikin jo varma rökälevoitostamme. Liikkeemme pysähtyi ja pelin painopiste kääntyi meidän päätyyn. Puoliajan ryhdistäytyminen tuotti meille lopulta ansaitun 4-1 voiton.

Koska myös GrIFK voitti ensimmäisen matsinsa sunnuntaina, päädyimme jälleen vastatusten pelaamaan sijoista 5-6. Kahdesta vihreästä (Grani liiveillä) oli jälleen vaikeaa löytää parempi. Turnauksen korkeatasoisin, viihdyttävin ja tiukin kamppailumme päättyi varsinaisella peliajalla 0-0 lukemiin. Koska kyseessä oli sijoitusottelu, päädyttiin rankkareihin. Seban taktiikalla (jota emme tässä paljasta), sekä onnistuneilla suorituksilla voitimme rankkarit 2-1.

Pelaajiemme (ja SAPA-98 kannattajien) ilo oli torjutun rankkarin jälkeen spontaania. Näytti siltä, että olimme voittaneet jotain suurta, kun kaikki pelaajat tanssivat maalivahtimme ympärillä. Onnistumisen ilo näkyi kaikkien kasvoilla. Niin kuin valmennuspäällikkömme Kinnunen on todennut: ’’On keskimääräistä mukavampi voittaa, kuin hävitä’’.

Turnauksen tulokset / E10 ikäluokka:

1. HIFK/Red
2. HIFK/White
3. MPS
4. FC Kasiysi/Taitokoulu pun
5. SAPA
6. GrIFK
7. HJK-j/Laajasalo Indians Black
8. FC Kasiysi/Taitokoulu valk
9. HJK-j/Laajasalo Indians White
10. PuiU/valk
11. FC Kontu/sin
12. PuiU/sin

SAPA-98:n futis on löytänyt tällä kaudella jo tässä vaiheessa selkeästi uutta puhtia ja ryhtiä. Palaset ovat alkaneet loksahtamaan pikku hiljaa kohdalleen, kun valmentajakaksikko Seba ja Aku tulivat ruoriin. Syöttöpeli, haltuunotot, rohkeus pelata, harhautukset ja laukaukset ovat osa-alueita, joissa on kaikissa menty huikeasti eteenpäin. Kaikki uskaltavat nykyään pelata jalkapalloa. Enää ei tyydytä potkupalloon. Ryhtiä on tullut jokaisen pelaajan harteille. Tästä on mukavaa ja mielenkiintoista jatkaa piirisarjaan, jota -98 pelaa kahdella joukkueella.

Futista, jota yleisönkin on ilo katsella

6.5.08/mu

SAPA-96:lla kaksijakoinen turnaus Järvenpäässä 19.-20.4.

SAPA Bremen jäi kovan aktiivisarjansa viimeiseksi, ja SAPA Werder ylsi upeasti hopeamitaleille haastajasarjassa.

SAPA Bremen

SAPA Bremen aloitti varhain lauantai-aamuna urakkansa JäPS-turnauksessa ottelulla kovaa Reipas Oranssia vastaan. Tämä Reippaan 96:sta muodostettu ’valioryhmä’ ei antanut SAPAlle juurikaan mahdollisuuksia, vaan jyräsi tasaisuudellaan selvään 8-0 voittoon. Tulos imarteli hieman lahtelaisia, eivätkä ottelutapahtumat olleet näin selvästi heidän hallussaan. SAPAn maalivahti Lukas Wahlgren teki tukun hienoja pelastuksia ja piti numerot ensimmäisellä puoliajalla siedettävinä. Muutenkin puolustus Christoffer MacDonald-Thomén ja Alex Aminoffin johdolla teki minkä pystyi, mutta minkäs paremmilleen mahtaa, ja Reipas karkasi selvään voittoon.

Toisessa pelissä asettui vastapuolelle TiPS Musta. Taas näytti vastus turhan kovalta, mutta nyt oli SAPA Bremeninkin peli aamua paremmassa kuosissa, ja ottelu oli tasainen melko pitkälle avausjaksoa. Kaksi epäonnekasta omaa maalia ja yksi selvä paitsio veivät TiPS:n 3-0 johtoon ja omiemme niskat taisivat hieman notkahtaa. Mikko Laurinmäki taisteli tolppien välissä leijonan lailla, torjui mm. yhden rankkarin, mutta tämä TiPS:n ykkösnyrkki paukutti lopulta yhteensä seitsemän maalia SAPAn nollaa vastaan. Lopputulos siis tikkurilalaisia mairitteleva 7-0. SAPAsta kannattaa mainita Mikon ohella keskikentällä hyviä pallonriistoja tehnyt Touko Lonka.

Lauantai-iltapäivän ottelu JäPS Valkoista vastaan alkoi jo mukavalla SAPA Bremenin painostuksella. Matias Winberg viiletti kärjessä vaarallisesti ja Jaakko Remitz pyöritti keskikentällä hyvin peliä. Maalipaikkoihin ei kuitenkaan päästy kovinkaan usein. Tälläkin kerralla vastustaja pääsi johtoon SAPAlaisen omalla maalilla, eikä toistakaan takaiskumaalia tarvinnut odottaa pitkään. SAPAlla alkoi takki jo olla hieman tyhjä. Ainoastaan Christoffer MacDonald-Thomé jaksoi uurastaa täysillä puolustuksen keskustassa. Päivän kolmas tappio oli väistämätön. Maalivahti Jyri Viljakaisen muutama hieno jalkatorjunta piti numerot JäPS:n hyväksi vain 5-0.

Sunnuntain päivän avausottelu JäPS Sinistä vastaan alkoi mainiolla taistelulla. Puoliaika 0-0 kertoi tarkasta puolustuspelistä, ja SAPAn puolustuslinja Aati Pennanen, Christoffer ja Touko Lonka oli ohittamaton. Kokematon, uransa ensimmäistä otteluaan viheltänyt tuomari jätti viheltämättä selvän rankkarin SAPAlle kun Matias Winberg kaadettiin rajusti rangaistusalueella. Tuomari hyväksyi myöhemmin päivänselvän JäPS:n paitsiomaalin, ja jopa yleensä viilipyttymäinen, SAPAn valmentajalegenda Jari Virtakin kävi ylikierroksilla. Pelaajat kuitenkin kokosivat itsensä viimeiseen tsemppiin - vain todetakseen vastustajan menevän pian onnekkaalla tavalla 2-0 johtoon. SAPAn taistelu kuitenkin jatkui, mutta JäPS iski vastaiskuilla kaksi maalia lisää ja tuuletti lopuksi selvää 4-0 voittoa.

Sibbo Vargarna Nickby sai vastaansa sisuuntuneen SAPA Bremenin. Onni tuntui kuitenkin lopullisesti hylänneen SAPAn. Loukkaantumisesta kokoonpanoon palannut hyökkääjä Lauri Kannas tai hyvin uurastaneet Jaakko Remitz, Kevin Kirkkomäki ja Nikke Tikka, eivät saaneet hyvistä yrityksistäkään huolimatta kuparista rikki, ja ottelu päättyi tasan 0-0. Seurasi rangaistuspotkukilpailu. Molempien neljä ensimmäistä laukojaa, SAPAlta Christoffer MacDonald-Thomé, Jaakko, Lauri ja Touko Lonka onnistuivat, mutta SV:n maalivahti torjui upeasti Matias Winbergin vedon. Sipoolaisten viimeinenkään laukoja ei epäonnistunut, joten jälleen oli poistuttava kentältä tappio niskassa. Kuitenkin erinomainen ottelu SAPAlta.

Viimeiseen otteluun HJK East Sinisiä vastaan ei löytynyt enää samanlaista puhtia kuin kahteen edelliseen. SAPA Bremen ei pelannut erityisen huonosti, mutta puhti oli poissa ja kaksinkamppailut yleensä hävittiin. Mikko Laurinmäki piti SAPAa pitkään yksin pystyssä tolppien välissä, mutta lopputulos HJK:lle 4-0, ja SAPAlle jäi aktiivisarjan kahdeksas sija. Tuloksessa ei kuitenkaan ole mitään hävettävää. Vastassa oli monen seuran ykkösjoukkueet ja pelit olivat ajoittain hyvinkin tasaisia.

SAPA Bremenin turnauksen Fair Play –palkinnon sai Alex Aminoff.

SAPA Werder

SAPA Werderin tulokset sitä vastoin ovat paljon miellyttävämpää katsottavaa. Ensimmäinen ottelu heti iltapäivällä antoi syyn odottaa hyvää turnausta. Otto Vesikivi ja Topi Räsänen johdattelivat molemmat kahdella maalillaan SAPAn komeaan voittoon JäPS Unitedin Valkoisesta 6-1. Pallo liikkui hienosti pelaajalta toiselle ja maalipaikkoihin päästiin kerta toisensa jälkeen. Paremmalla viimeistelyllä olisivat numerot olleet vieläkin selvemmät. Oton ja Topin ohella maaleista vastasivat Perttu Paunonen sekä komealla volleyllä suoraan kulmasta Ville Palmén.

Seuraava vastustaja, NuPS Haastajat, oli vieläkin kevyempi. Ensimmäinen puoliaika vielä katseltiin ja tunnusteltiin vastustajaa, mutta toisella alkoivat verkot todella soida. Loppulukemat olivat 7-0 SAPAlle. Maalikarkeloita johtivat Otto Vesikivi hattutempulla sekä Topi Räsänen kahdella maalilla, säestäjinä Mikael Marjander ja Johannes Heino. Hienoa peliä kaikilta pojilta.

Päivän viimeinen peli SAPA Werderillä oli Reipas Viirua vastaan. Pieni väsymys alkoi jo painaa jaloissa, mutta pojat jaksoivat vielä ottaa selvän 2-0 voiton lahtelaisista. Maalit takoivat tällä kertaa Otto Vesikivi ja Mikael Marjander, jälkimmäinen upealla puolisaksarilla. Tuukka Pietarinen ja Nicklas Söderholm tekivät hyvää näkymätöntä työtä, ollen tärkeitä tekijöitä SAPAn voitolle. Reipas Viiru olikin selvästi päivän pahin vastustaja, ja olikin lopulta vastassa finaalissa.

Sunnuntai-iltapäivän ottelu JäPS United Sinistä vastaan aloitti toisen päivän urakan. Peli oli hieman nihkeätä, lieneekö edellisen päivän selvät voitot tuudittaneet SAPAn lievään hyvän olon tunteeseen. Joka tapauksessa SAPAlle selvä 3-0 voitto, Johannes Heinon varmalla rankkarimaalilla ja Eero Gustafssonin kahdella läpiajomaalilla. Päivä alkoi yhtä vakuuttavasti kuin mihin edellinen päättyi; nollapeli jälleen hyvin pelanneelle Pietari Lehtoselle maalissa ja tarvittavat maalit vastustajan päähän.

Toinen peli, sarjan semifinaali, toi SAPA Werderille vastaan Reipas Mustan. Lahtelaiset olivat ensimmäisellä puoliajalla täysin vastaantulijoita. Otto Vesikiven pystysyötöt kärjen nopealle Topi Räsäselle olivat myrkkyä lahtelaisille, ja Topin hattutemppu oli valmis jo ensimmäisellä puoliajalla! Ensimmäisen maalin viimeisteli tarkalla ja kovalla alanurkkalaukauksella Eero Gustafsson. Toisella puoliajalla Reipas hätyytteli kavennusmaalilla, mutta Topin neljäs maali hiljensi lopullisesti lahtelaiskannattajat. Paikka loppuottelussa 5-1 voitolla oli lunastettu. Erinomaisia otteita mainittujen lisäksi osoittivat molemmat hyvin katkovat laitapuolustajat, Eelis Malmivirta ja Aapo Pajunen. He muodostivat yhdessä keskuspuolustaja Johannes Heinon ja maalivahti Pietu Lehtosen kanssa turnauksen pitävimmän puolustuslinjan.

Loppuottelussa SAPA Werder–Reipas Viiru nähtiin kaksi väsynyttä joukkuetta. Pitkä turnaus oli vienyt parhaan terän molemmilta, eikä pelin tempo noussut kovinkaan korkealle. SAPAn toppari Johannes Heino sai muutamalla nousullaan hämmennystä aikaan lahtelaismaalilla, ja nopea Eero Gustafsson hätyytteli myös pariin otteeseen Reippaan maalia. Lahtelaisten maali pysyi kuitenkin koskemattomana. Eelis Malmivirran ja Pietu Lehtosen kommunikaatiokatkos koitui Reippaan onneksi, ja joukkueet menivät puoliajalle lahtelaisten 1-0 johdossa. Valmentaja Matti Härkönen haki toisella jaksolla tasoitusta kolmella kärjellä Mikael Marjanderin noustessa ylös Topi Räsäsen ja Eero Gustafssonin rinnalle. Tämä kuitenkin, kuten niin usein, kostautui Reippaan onnistuneella – ja onnekkaalla vastaiskulla, ja lopputulokseksi jäi 2-0 lahtelaisille. Hopea ei ole häpeä, niin kuin hyvin tiedetään. Kaiken lisäksi se on SAPA 96:n historian ensimmäinen mitalisijoitus. Onneksi olkoon pojat!

SAPA Werderin Fair Play –pelaajana palkittiin Eelis Malmivirta.

Lauri Kannas (vas) ja Touko Lonka vauhdissa. (ylempi kuva)
Johannes Heino varmana pilkulla. (alempi kuva)

A-junnut tekivät palkinto- ja ottelumatkan Viroon 12.-13.4.

Joukkeen koostumus on muuttunut sitten viime kauden niin, että mukana on viimevuotinen runko vahvistettuna mm. Atlantiksesta siirtyneillä pelaajilla.
Ilmassa oli siis pienen jännityksen lisäksi sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua. Pitihän nyt tosissaan katsastaa miten ryhmä on muutaman
talvikuukauden aikana hioutunut yhteen. Ja hyvinhän se oli!
Vastassa oli Talinnan Kalev. Alun ujostelusta selvittyään SAPA pyöritti taululle mukavat 4–1 (2–0) numerot Meistriliigan tekonurtsilla. Maalintekijöinä kunnostautuivat Markus, Maxim, Samu ja Jaakko. Viidenteenkin osumaan oli loistavat saumat kun Eelis vedettiin nurin rankkarialueella mutta kun ei niin ei. Kentällä nähtiin kautta linjan hyviä SAPAlaisia yksilösuorituksia ja lisäksi valmennusjohdon mukaan kahden eri pelisysteemiä noudattaneen ryhmän yhteispelikin oli lupaavassa kuosissa.

Kauden eka sarjapeli on 23.4 Lassilassa klo 19.15 VJS3:a vastaan joten pientä säätöä ehtii vielä tehdä.

(Och samma på svenska!)

SAPA-A segrade i Tallinn

Lokala Kalev var en munsbit för A-juniorerna som gjorde en spelresa
till Tallinn 12–13.4.

Matchen på konstgräset bredvid legendariska sångstadion slutade 4–1 (2–0)
till SAPA. Målgörare var Markus, Maxim, Samu och Jaakko. En femte fullträff var nära när Eelis fälldes i straffområdet. Den här gången misslyckades straffen. SAPA-A består i år av fjolårets stomme förstärkt med en grupp lirare bl.a.
från Atlantis. Laget har inte hunnit träna och vara speciellt mycket tillsammans
så också mot den bakgrunden var Tallinnresan lyckad. Lagledningen såg många bra individuella prestationer och småningom ska spelsystemet också fungera.
Små justeringar går bra att göra ännu innan första seriematchen 23.4.
Matchen spelas i Lassas kl 19.15. Motståndare är VJS3.